Ikävä kesän lämpöä

 Viime talven kuvaa etsiessä törmäsin -08 vuoden kesäreissun kuviin.
Päätimme ystäväni kanssa lähtevämme reissuun. Paikkakunta valittiin ja sinne mentiin. Pietarsaareen sitten päädyimme. Kuvat ovat sieltä ja vähän muualtakin matkanvarrelta.

Pitkästä aikaa

Kyllä se aika vaan nopsaa rientää. Juhannus oli ja meni, piti tännekkin laittaa jotain juhannustoivotusta. Kiirettä mukamaste on, silti mitään en saa aikasiseksi. Viikko meni töissä ollessa, nyt taas saa lorvia. Mikäs tässä jouten ollessa, jos vaan tili tursuaisi rahaa. Olisi ihanaa lähteä kiertelemään kirppareita vähän kauemmaksi. Kokkolassa tahtoisin käydä. Keväällä kävin "Lammervon vilinää ja vilskettä" kanssa kirppiskierroksella ja löysin ihanan valkoisen senkin. Muuten aivan täydellinen, mutta vetimet aijon siihen vielä tilata, sellaiset söpöt posliininupit (tietysti valkoiset!) Nyt sen virkana on säilyttää liinavaatteita. Lisää lipastoja/senkkejä/kaappeja tarvittaisiin. Elloksella olisi ihana kaappi, haluaisin vain wanhan enkä uutta. Täytyy hetki vielä katsella ja tilata jos ei löydy wanhaa. Pakko saada "Pikku-Iidan" huone kuntoon. Neiti voisi alkaa jo nukkumaan omassa huoneessa, mutta se on nyt täynnä säkkejä ja laatikoita. Tässä talossa on älyttömän vähän säilytystilaa. Vähemmän kuin entisessä rivitalo kaksiossa!

Tänää olisi ohjelmassa lähteä parhaan ystävän luokse yökylään. Ihanaa lähteä ajamaan autolla jossa ei toimi ilmastointi.Hihih, eipähän ainakaan palelluta! Pitääpä kysäistä otetaan uimavälineet mukaan. Sunnuntaina ehkäpä käydään Oulaisissa Weteraanikonepäivillä bongailemassa rekkareita ja rompetorilla. Illalla suuntana olisi Pihtiputaan Kissamummila. Ihana kesä ja ihana loma! 

Ainiin, Vaahteranmäkin on nyt hyväksytty! Jippii, nyt se on sitten helpotuksen huokaus huokaistu. 

Ruostuneesta rautalangasta vääntämäni sydän liian suuren kirkkaan "helmen" kera. Tämä riippuu "Pikku-Iidan" huoneen ikkunassa.

Mahtavaa hellepäivää kaikille!

Tässäpä on minun ihka ensimmäinen kasvimaani. Löysi paikkansa vanhan kaivon päältä. Lehtisalaatit kasvavat, persiljatkin alkoivat vihdoin tupsahteleeman mullan läpi. Kuulinkin äidiltäni, että persilja alkaa hitaasti kasvamaan. Mutta olempa taas yhtä asiaa viisaampi. Muutamia pikkuruisia salaatinlehtiä olenkin jo käynyt maistelemassa. Hyviä ovat. Innolla odotan oman maan salaattia pöytään.
Tämän kesän uusia pottuja maistettiin ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna. Naapurikylän kaupasta viime viikonloppuna niitä jo sai. Ehkä tänne meillekkin asti pian saapuisivat.
On minulla kaksi parvekemasikkaakin valkoisissa ruukuissaan. Niistäkin odotan saavani muutaman punaisen maistiaisen kesänpäälle. Pari omenapuuta löytyy, lajia Huvitus. Pienehköjä keltaisia,punaisin juovin olevia omenoita luvassa. Saapas nähdä. Entiset asukkaat olivat istuttaneet ne, joten en tiedä onko pikkupuut jo tehneet satoa.

Tällaista tällä kertaa. Nuhainen "Pikku-Iida" taitaakin heräillä juuri sopivasti päiväunilta.

Nimen juuret

Ei ole hellettä enää, varpaita paleltaa.  Villasukat jouduin kaivamaan kaapista. Nyt täytyy vain kuvista katsoa auringonpaistetta.

Ruoka on uunissa ja lapsukainen päiväunilla, joten hyvä hetki muokata loppuun blogin ulkoasua ja kirjoittaa uusi teksti. Kova on urakka saada mieluisan näköinen, vieläkään ei aivan silmää hivelevä ole. Ehkäpä aikanaan.

Nyt hieman "historiaa" blogista:
Olen jo kauan halunnut aloittaa blogin, ei vain ole ollut hyvää ns aihetta. Päätinkin sitten jossain vaiheessa, kun talon ostamme niin sitten aloitan. Nyt on talo ja blogi.
Talomme nimeksi on tulossa Vaahteramäki, siitä myös tämä blogin nimi. Toivottavasti hyväksyvät sen, muutenhan joudun vaihtamaan nimen tälle. Laput ovat hyvää vauhtia matkalla maanmittauslaitokselle, josta aikanaan tulevat selvittämään tontin rajat eli suorittvat lohkomisen isommasta tilasta.
Tontilla kasvaa neljä isoa vanhaa vaahteraa. Ajattelin siirtää isojen juurilla kasvavia pieniä taimia muualle, täytyyhän paikan olla nimensä veroinen. Nimeen vaikutti myös moni muu asia, jotka saivat Vaahteramäen tuntumaan täysin tämän paikan nimeltä.
Elikkäs:
*Eemelin vanhempien nimet alkavat A:lla (kuin myös minun ja mieheni)
*Eemelin pikkusisko Iida (lapsemme nimi alkaa I:llä, muutenkin saman oloinen nimi)
*Kun aloin tutkimaan Eemelin vanhempien nimiä yms huomasin olevan Alman nimipäivä
*Kissankulmakin sai oman merkityksesnä, kun yhtä naapuriamme on joskus sanottu Kissafarmariksi :)
*Toisen naapurin vanhat autiotalot ovat äitini mielestä kuin suoraan ruotsalaisesta maisemasta, myöhemmin huomasimme senkin passaavan Eemeliin.
Nuiden "merkkien" perusteella syntyi päätös nimestä.Meiltä vain uupuvat itse Eemeli ja lipputanko. Ehkä me oman Eemelin vielä joskus saamme, sitä aikaa odotellessa saamme nauttia Pikku-Iidan metkuista. 

Huh huh, kyllä nyt tarkenee. Mukavahan se lopen on, tätä on ootettu koko pitkä talvi. Näinä hellepäivinä on tullu käytyä pyörähtämässä töissä, kierräyskeskuksessa ja kirppiksillä shoppailemassa ja pihaa tuunattu. Sisähommat on vähän jäänyt. Niitä kyllä kerkeää tehä talvella riittämiin. Toki täällä on niin kuuma, ettei viitsi sisällä turhan päiväsiä ollakkaan. Ulkona melkeen viileämpää.

Mutta kerrotaampas nyt vähän taustaa.. Ostimme huhtikuussa tämän ihanan talon. Entiset asukkaat olivat vanhasta peruskorjanneet ja tehneet laajennuksen. Olohuoneessa on vanha tumma hirsiseinä, onneksi on jotain vanhaa jätetty. Niin no, onhan nuo olkkarin ja keittiön katotkin vanhoja :) Pihalla onkin enemmän vanhaa. Ulkosauna, autotalli, isompi ulkorakennus, 2 vanhaa aittaa rinnatusten, talon vanhat betoniportaat joissa nyt kukkapurkkeja napottaa.

Piha täällä oli ja on vielä edelleenkin aika huonossa kunnossa. Kukkapenkit rehottaa enimmäkseen rikkaruohoa. Jotain jo sainkin laitettua kuntoon. Vanhaan perunalaatikkoon tein pienoiskasvimaan, pohjalle jätesäkin pala, päälle multaa ja lehtisalaatin ja persiljan siemeniä. Tämänhetkinen saldo, lehtisalaatin taimia. Ne 3 pientä persiljapuolella on ehkä rikkaruohoja, mutta voi ne paljastua persiljaksikin aikanaan.

Jopas aika rientää, kuvia ja juttuja myöhemmin lisää. Myös virkeystaso voisi olla ensi kerralla parempi. Kauniita unia!

Alku aina hankalaa

Mikähän kukka tämä mahtaa olla?

Otimpas vihdoin itseäni niskasta kiinni ja aloin työstämään tätä blogia. Vähän meinaa jännittää mitä tästä oikein tulee :) Osaanko kirjoittaa mitään, laittaa kuvia, muokata tämän mieleisekseni, lukeeko tätä kukaan, jne..
Kyllä se on tämä kesä joka saa ihmisen jaksamaan. Myös oma talo ja kaikki pikku puuhastelut saavat mielen iloiseksi. Siitäpä taitaakin tulla nyt alkuun muutamia kuvia ja kertomuksia. Mutta nyt tämä on aloitettu, tästä on hyvä jatkaa. Lähdenkin töihin valmistautumaan. Iloista hellepäivää kaikille!