17.12.2011

Kummallinen tunne

Torstaina se taas iski. Ai mikä? No kirppistunne. Tunne, että nyt on pakko startata auto ja lähteä kirppikselle.
Onneksi tunne kertoo myös sen mihin paikkakunnalle on lähettävä :) Nyt oli vuorossa haapajärvi.

Luulin löytäväni pikkuveljelle joululahjaksi muutaman kirjan, mutta ei. Löytyi jotain itselleni ;)

Siellä SE sitten yhen rekin alla oli. Sydän muljahti, jysähti ja jätti löymättä tai löi liikaakin kun näin sen.
Tunne oli taas oikeassa! Hiippailin sydän jyskyttäen sinne, kurkin sivusilmällä ettei vaan kukaan muu ole huomannut samaa. Huh, perille päästyäni katsoin hintaa, 45€. Rahaa ei olisi vara tuhlata nuin paljon, koska muutama lahja oli vielä ostamatta. Hipelöin ja pohdin kelle soittaa ja kysyä neuvoa. Yksi ystäväni oli töissä, eli ei. Äiti ei vastannut. Sydän jyskytti ja mietin mitä teen.

Päätin jatkaa kiertelyä ja jos joku nappaa SEN niin ei se ollutkaan minulle tarkoitettu. Olin päässyt kierroksen loppuun kun puhelin soi. ÄITI! Huh! Kerroin tarinan ja tulimme siihen tulokseen ettei SITÄ voi sinne jättää, maksoi mitä maksoi!
Niimpä koppasin SEN kainaloon ja painelin kassalle :) Voi kuinka iloinen olinkaan. Joululahja itselle hommattu ja luottamus "SIIHEN TUNTEESEEN" on suurempi kuin koskaan :D
Tässäpä SE sitten on:



Wanha hailakan vaaleanvihreä penkki!
Pääsee remontin jälkeen sängynpäätyyn.
Eikä siinä vielä kaikki!
Edellis iltana kun en nukuttua heti saanut, mietin mistä löytäisin sängyn päätyyn penkin. Penkin mihin laittaa päiväpeitto ja/tai vaatteita.
Ja näin on taas yksi toive toteutunut kuin salaman iskusta :)

Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille :)

Sitä piti vielä kysymäni; onko teillä tälläisia tunteita?

2 kommenttia:

  1. Kaunis penkki! :) Ottaisin mieluusti itsellekkin samanlaisen.

    VastaaPoista
  2. Tuollainen pitempi siniharmaa meillä on ulkosaunalla. Koskaan ei penkkejäkään ole liikaa :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistä!